Viimeisia viedaan

Aika taalla alkaa loppumaan. On kotiinkin mukavaa menna, en sano sita. Matkustaa ei vaan jaksaisi, varsinkin kun tietaa millaiset tarkastusoperaatiot Israelissa saa osakseen kun on viettanyt aikaa Palestiinalaisten alueella. Ja toisaalta, kylla taalla pidempaakin olisi. Ei ole valittamista. Paitse se, etta vatsa kasvaa entisestaan kaikkia uusia ja vahemman uusia makuja maistellessa. Joka paiva ravintolassa, se on jo elamaa joka sopii porvarille. Tietty.

Edellisesta merkinnasta on jo aikaa. Sen jalkeen oon kaynyt Jerusalemissa, tehnyt verkkoreppariin kuvitusta ja haastattelua, seka myos tietty haastattelun ja kuvituksen yhteen tutkan juttuun, tavannut paikallisia, poltellut vesipiippua, pohtinut tuliaisia, opettanut, ja tosiaan syonyt hyvin.

Jerusalemissa vietettiin Eeron kanssa loistava poikien paiva - ei kayty yhdellakaan basaarilla tinkaamassa koruista. Ei myoskaan suunniteltu yhtaan minne mennaan, annettiin mielijohteille valta. Sehan ei tytoille ois kayny lainkaan, olisi pitanyt tietaa jo viikko ennen minne mennaan Jerusalemissa ;) Reissun voisi tiivistaa siihen, etta helteessa kaveltiin useita tunteja ylos alas kaupungin katuja, ja valilla off road -reittejakin, pysahdyttiin lepaan hienoihin puistoihin, heitettiin sairaita vitseja joita muut ei ois tajunnut, kaytiin vanhoissa haudoissa....Lampsittiin tuntemattomalle alueelle ja loydettiin ravinnoksi pitsaa. Sitten ei jaksettu kavella ja kas kummaa mika paikka oli ihan siina vieressa - irkkubaari ;) Vajaalla kolmella eurolla iso pintti Guinnesia kouraan ja screenilta valioliigaa. Niita tuoppeja sitten kuluikin muutama ja poikettiinpahan viela toiseenkin pubiin. Lopulta ysin maissa taksilla chekkarille ja takasin Betskuun. Siita sitten videovuokraamon ja paikallisen Subwayn kautta hotskuun, johon tuli myos frendimme Elias. Yo kului argilaa poltellen ja punkkua siemaillen. Tama oli siis sunnuntaina. Huomaa, etta kyseessa oli miesten reissu, koska paivasta yhdessa maailman vanhimmista kaupungeista jai saaliiksi vain kuvasarja musta syomassa omenaa, kuvasarja tuopeista ja pari kuvaa hassuista valoista illalla..

Muuten loppuaika menee saataessa ostoksia, tunteja ja tavatessa kaikkia tuttuja.

Tanaan syomaan paikallisen ystavan luo. Mmm..

M.

Suomi hiipii mieleen..

Nyt on enaa kuusi paivaa jaljella taalla. Itella tama tietoisuus aiheuttaa sellasen tunteen, etta alkaa ajattelemaan jo kotiinpaluuta. Ja tietty kaikkia kursseja (joille ei jaksaisi osallistua), ja juttuja (joita ei jaksaisi kirjoittaa), seka rastihommia, joista en jaksa laittaa mitaan ees sulkeisiin.

Taalla kaikki kuitenkin sujuu edelleen hyvin ja mukavasti. Pari aika lamminta paivaa takana, ja sunnuntaiksi odotellaan kolmeakymmenta. Voihan piru. Torstaina illalla oltiin ystavamme Majdin luona syomassa porukalla. Oli ihan hienoa ekaa kertaa paasta paikallisen kotiin kaymaan. Vaikka ei siina kylla hirveasti sita perhetta yhdessa nakynyt - muslimiperheessa nainen kun ei valttamatta poistu keittiosta lainkaan jos mies on kutsunut vieraita. Meille han sentaan kavi moikkaamassa. Ruoka oli hyvaa paikallista magluubia(?), johon siis kuului riisia ja kanaa ja kukkakaalia.

Ruuan jalkeen piti Eeron kanssa menna vuokraan leffa paikallisesta Dream DVD -kaupasta, jossa on kaikki uutuudet, jotka pyorii maailmalla vasta teattereissa. -> piratismi sentaan jyllaa taallakin. Paikka oli kuitenkin kiinni joten paadyttiin sitten laheiseen kuppilaan, joka on sisustettu matoilla, vesipiipun osilla, veitsilla ja palestiinan lipuilla. Siina sitten istuttiin ja polteltiin argilaa puoli kahteen saakka. Katsottiin paikallisten kanssa uutisia ja vaihdettiin kuulumisia. Ilmeisesti aiemmin to paivalla I-maan joukot oli tappaneet kostona jostakin noin 15 siviilia, mukana myos lapsia, ja lopettaneet polttoainetoimitukset Gazan alueelle. Ahdistavaa.

Taalla on hassua se, kuinka pieni paikka taa on. Ihmisten maaraa on vaikea arvioida, ainakin lasten ja pullottavien vatsojen maarasta paatellen vakiluku ei ainakaan laske. Vaikka porukkaa riittaa niin maata ei ole runsaasti. Etaisyydet on tosi pienia. Esimerkiksi me ollaan Betskussa ja se on kaytannossa ihan toisella puolella maata Gazasta, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Kuitenkaan taalta ei oo sinne varmaan pidempaa matkaa kuin Turusta Somerolle.. JA tosiaan, Jordanian puolelle nakee kirkkaalla saalla, kuten oon maininnut aiemminkin.

Perjantaina meijan piti eeron kaa olla aikaansaavia. Eka mentiin kaymaan nopeasti Aidan leirilla kattomassa Eeron oppilaita - siella meni kolme tuntia.. Sitten nopea lounas, vain tunti meni siihen, hieman lepoa hotellilla ja sitten mentiin tekemaan Parre-opettajallemme verkkorepparia. Tai niinhan me luultiin. Paastin haastateltavan luo ja sitten sinne tuli paikallisen uutistoimiston tyontekija, joka vei meidat naapuritalossa olevaan toimitukseen tutustumaan, vain reilu tunti siellakin.. Ai niin, ja ennen tata huomattiin, etta ei meilla oo kaikia tarvittavia valineita haastiksen aanittamiseen ;) Pojat on poikia.. Nyt haastis kuiteskin on sovittu tiistaille, joten eikohan me materiaalit taalta saada. Ja tanaan sovin ensi viikolle yhden haastattelun tutkaa ajatellen, jotta ei oo sitten niin hata Suomessa keksia aihetta, kun tuun takas..

Muutenkin Eeron kanssa hieman mokailtiin; oltiin Suomessa sovittu, et tehaan reppari kolmistaan Lauran kanssa, mut unohdettiin se asia. Sit tietty illalla syomaan mennessa selittaan Lauralle innokkaasti, et meil on tosi hyva repparin aihe, johon Laura silleen, etta miksi ei olla kysytty hanelta mielipidetta? Me siihen tyyliin, etta miksi olisi kysytty.. Lopun arvaattekin.. Mantymaa & Lindqvist joutuvat varmaan ostamaan jonkin sortin lepyttelylahjoja..

Tanaan nukuttiin pitkaan, aamupalaa ja nyt olen tunneilla. Taalta pois ja sitten on hommat auki. Ella ja Laura on kipeina, joten ne ei varmaan mee Cosmokseen tanaan, mika tarkoittaa sita, etta mun ja Eeronkaan ei tartte menna =) Ei vaan, on siella kivaa mutta huomen on vika paiva kun voi tehda reissuja johonkin, kuten Jerusalemiin tai Tel Aviviin, eika haluis tehda niit bileyon jalkeen. On Eeron kanssa viela auki kumpaan huomenna mennaan, ehka Anna lahtee meidan kanssa Telluun, tai sitten mennaan vaan Jerusalemiin kuuntelemaan basaarikauppiaiden huutoja "Suomi Suomi, ei oo rahaa, ei oo mahaa, nuuka nuuka!" Hitto et joku on joskus ollu fiksu on taas noikin menny opettaan, ei juur mee valil hermo noihin huutoihin..

Ai niin, sitten viela tan paivan kohokohta, joka pelasti kuulemma muiden projektilaisten paivan: lintu paskansi mun paalle yliopiston pihalla. Jesh.

M.

Aika kulu vauhdilla

Tanne ei kuulu mitaan ihmeellista talla hetkella. Flash-oppilaat aloittivat lopputoiden tekemisen, ja valokuvauskurssillakin kohta aletaan vaantamaan nayttelyyn kuvia. Kymmenen paivaa taalla enaa jaljella, ei meinaa uskoo kuinka nopeaan aika kuluu..

eilen kaytiin Jerusalemissa ja menin ite samalla ekaa kertaa muurin lapi. Silloin oli hiljaista eika meilla ollut mitaan vaikeuksia. Aikamoinen systeemi se kylla on, ja konepistoolimiehia, tai pitaisiko sanoa asepalvelustaan suorittavia poikia ja tyttoja, taynna koko paikka.

Itse Jerusalem oli aika kiehtova paikka. Kierrettiin vaan vanhan kaupungin basaarikadut. Uskomatonta kaupankayntia! Joka asiasta saa ja pitaakin tinkia. Yleensa lopullinen hinta on puolet siita mista lahdetaan. Jos hinta on liian korkea kannattaa lahtea kavelemaan ovea kohti niin kauppias hakee sut kadulta takaisin ja tiputtaa hintaa. Leena oli ekspertti tinkimisessa, lieneeko pohjalaisilla juurilla osuutta asiaan vai mita. Sain kuitenkin Leenan avulla kamelinnahkaiset varvastossut noin kymmenen euron sijoituksella.

Vedin myos juutalaisten kippa-hatun paahani ja pyorahdettiin sitten siina itkumuurilla. Oli se aika hassua kattoa, kun iso joukko miehia huojuu siella muurin edessa ja lukee pyhaa kirjaa. Yhden havainnon tein, enka nyt tarkoita tata loukkauksena, mutta kylla taman uskontokunnan edustaja tosiaan osaa ottaa rahat pois: ensin mennessani vessaan jouduin maksamaan siita, sehan on normaalia Suomessakin. Kuitenkin avatessani vessan oven oli siella viela lipas, jossa pyydettiin vapaaehtoisia avustuksia vessan toimintaan ;) Pienesta se omaisuuden kerays on aloitettava.. Pitaa kylla kayda Jerusalemissa viela uudelleenkin.

Kohtaa alkaa paivan opetukset kuurojen koululla. Muuta ohjelmaa ei ainakaan viela ole talle paivalle. Huomenna mennaan yhden paikallisen luo illalliselle. Mietin tassa juuri tuliaisia, kelle toisi ja mita.. Postikortit lahtee tanaan Israelin puolelta, koska Palestiinan merkeilla niiden kestaisi menna Suomeen sellaset kolme viikkoa.. Argilan ostoa harkitsen myos, se on vaan vahan hankala kuljettaa lentokoneessa, mutta katsotaan nyt.

Ai niin, kouluasiat alkaa jo vaivaamaan. Pitaa Eeron kanssa vaantaa taalta verkkoreportaasia, aiheita on vaikka kuinka, mutta kun ei viitsisi. Aargh!

M.

Pieni maailma

Eilen lahdettiin taas perinteisesti kiduttamaan itseamme rankan Cosmos-illan jalkeen. Ei sita kovin monesti oo tullut lahdettya sunnuntaina aamulla parin tunnin unien jalkeen kiipeamaan vuorta ylos. Eika varsinkaan jo toista sunnuntaita putkeen.. Nyt tuli sekin koettua.

Vuorossa oli retki Herodiumille. Kyseessa on siis kaiketi sen kuninkaan vanha kesapalatsi, joka antoi maarayksen lasten tappamisesta, kun oli kuullut Jeesuksen syntymasta, tai siita etta han syntyy. Palatsista itsestaan ei ollut paljoa jaljella, mutta raunioista voin kuvitella kuinka messeva se joskus on ollut. Huipulta oli aivan mahtavat nakyvat joka puolelle. Jos ilma on kirkas nakee sielta Jordaniaan asti Kuolleen meren yli. Hiki valui mutta oli sen arvoista. Oppaana meilla toimi taas jalleen vanha kunnon Ibbe, jolta ei tietamys ja into tiedon jakamiseen ihan akkia lopu.

Koomista reissussa oli se, etta kun mennessa ostettiin lippuja kojusta (myyjallakin oli muuten ysimillinen vyollaan, nyt oltiin siis Israelin alueella) vuoren rinnetta tarpoi alas bussillinen lomapaivaa viettavia I-maan sotilaita. Kaikilla rynkyt selassa, tietty. Kaikki armeijan kayneet eli mina ja Eero naurettiin niiden harovarustusta ja pitkia partoja. Ei sarmaa toimintaa lainkaan! Noh, Ella siina sitten sanoi juuri ennen kun ensimmaiset soltut paasi meijan kanssa samaan jonoon, etta pitaaks noittenkin olla taalla. Varmaan vaihdettiin muutenkin jotain suomenkielisia lauseita sotilaista kunnes takaa kuuluu "Oletteks te Suomesta? Minakin olen Suomesta, tai minun aitini on suomalainen ja olen asunut siella" No niin justiinsa, mitka todennakoisyydet oli tulla Palestiinaan kohtamaan suomalaiset sukujuuret omaava juutalainen sotilas... Onneks ei liikaa haukuttu sotilaita..

Sitten lahettiin kavelemaan valtatien reunaa takasin Betskua kohti. Hetken paasta meidan viereen pysahtyy auto, ja kuski huikka selkeella ameriikan aksentilla, etta puhuuko Ibbe englantia. Sen jalkeen han valistaa meita siita, etta kyseinen paikka ei ole kaikkein turvallisin kavella. Mita helvettia, oli varmaan meidan kaikkien eka ajatus, eika kukaan oikein osannut vastata mitaan fiksua. Kuski ei vissiin tajunnut, etta meilla oli kaksi paikallista mukana, Ibbe ja Elias. Ei siina mitaan, hyvaahan han vain tarkoitti, mutta pisti vihaksi se ajatusmaailma: han oli selvasti ameriikasta Israeliin muuttanut tyyppi, joka oli menossa kotiinsa laheiseen siirtokuntaan. Nahdessaan tien laidassa pari ulkomaalaista han ajatteli heti varoittaa piilevasta vaarasta - tien varsilla koyhissa kylissa asuvat ihmiset kun ovat automaattisesti kaikki potentiaalisia kidnaappaajia. Blaah blaah blaah.

Sitten napattiin aikamme kaveltyamme taksi lennosta ja mentiin Salomonin altaille toiselle puolella Betskua. Ne on siis kuningas Salomonin ajalla rakennetut vesialtaan, ihan sairaan isoja. Suurin lahentelee varmaan jalkapallokenttaa ja on varmaan lahemmas parikyta metria syva. Muutama kymmenen vuotta sitten ne on viela olleet taynna vetta, nyt ne on tyhjillaan ja lahinna roska-astioina. Kasittamatonta ettei tallaset ole jollain maailman perintokohteiden suojelulistalla.

Sitten oli vuorossa kevyt lounas yliopiston katolla joka on Betskun korkein paikka. Pari tuntia myohemmin mentiin ravintolaan juhlistamaan vahvinvaihtoa: Yksikkomme johtaja lahti tanaan takaisin Suomeen ja tilalle tuli toinen vastuuhenkilo. Ei ehka ollut paras ilta meidan kannalta, koska raflasssa oli paikalliset juhlat ja palvelu oli meille aika hidasta. Ma vietin lisaksi aika usean tovin vessassa sen jalkeen kun tultiin takaisin hotellille. Onneksi ei sentaan koko yota..

Nyt on aika taalla puolessa valissa. Kohta pitaisi lahtea opettamaan. Ajatukset alkaa jo uhkaavasti valilla karata Suomeen ja roikkuvien, meneillaan olevien ja tulevien toiden pariin. Voi paska. Noh, sainpahan ainakin pari sellasta viikkoa ekaa kertaa muutamaan vuoteen, etta pystyin keskittymaan vain yhteen asiaan.

M.

Tulipas voimaton olo..

Ennen lahtoa sita kuvitteli jotenkin nakevansa taalla enimmakseen ankeutta. Sita ei kuitenkaan juuri oo ollut havaittavissa taalla Betskussa tai Beit JalanBeit Sahourin alueilla. Mita nyt niita aika surkeita beduiinikylia matkalla Jerikoon.

Tanaan kuitenkin iski ahdistus. Aamulla saatiin yliopiston johtaja Brother Neililta kattava tutustumiskierros campuksen rakennuksiin ja historiaan. Sen jalkeen paatin lahtea Eeron kanssa kaymaan Aidassa, joka on siis pakolaisleiri 10 minuutin kavelyn paassa yliopistolta. Tassa tapauksessa se tarkoittaa huonosti rakennuttua, suunniteltua, ahdasta betonikolossia, jossa haisee pahalle. Eero kuitenkin lohdutti toteamalla, etta Intiassa on paljon pahempia paikkoja - siella ei ole betonia vaan pelkkaa aaltopeltia..

Eika se oikeastaan ollut se asuntojen laatu, joka ahdisti. Ja kylla mun nokka sen hajunkin kesti. Tuli vaan surullinen olo kun katsoi niita lapsia: saako ne ruokaa, vetta, kaykohan ne koulussa vai onko niilla edes koulua? Tallaset ajatukset alko pyoriin mielessa.. Vaikka oli kuuma paiva heitettiin Eeron kanssa pitkahihaiset paidat ylle, koska silla alueella ei olla ihan yhta suvaitsevaisia kuin Betskun keskustassa. Hyvin kaikki meni kuiteskin.

Mieli oli jo vahan maassa ja sitten kun paastiin Al Rowwadin taidekeskukseen, jossa Eero ja Leena opettaa ja sitten Eero naytti edellisen projektin tekeman videon. Video kertoo Betlehemilaisten elamasta muurin varjossa, mita tapahtuu jokainen aamu muurilla, kun palestiinalaiset koittaa menna toihin Jerusalemiin. Haluan etta kaikki jotka luette tan tekstin, meette tan jalkeen http://www.youtube.com/watch?v=d1FaWE1SIZk tan linkin kautta kattomaan kyseisen patkan. Jos linkki ei toimi, hakekaa youtubesta hakusanalla Bethlehem checkpoint, 4am. Ihmisia kohdellaan kuin karjaa! JA ymmaran kylla etta kumpikaan puoli ei ole kiistassa viaton, mutta oikeesti, kylla Berliinin muuri on jo nahty. Ja luulisi, etta juutalaiset ei haluaisi kellekaan samaa kuin mita itse kokivat vuosikymmenia sitten, mutta... Vaikka mikas ihme se on, eihan ihmiset ikina opi. En minakaan.

Noh, vaikkakin ahdisti, niin kaikki taakin oli erittain opettavaista. Mutta oli paivassa hyviakin puolia: Ibbe vei mut moskeijaan. Kaytiin vaihteeksi taas erittain antoisa keskustelu, talla kertaa uskonnoista. Nyt vasta alan ymmartamaan, kuinka paljon tan alueen konflikteissa on kyse uskonnosta. Kaikki liittyy siihen. Pyhat paikat on samoja ja niita omitaan puolelta toiselle ja samalla syntyy pahoja kiistoja. Kaytiin lapi kaikkien kolmen uskonnon, islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon kasitteita. Ibbe kertoi myos paljon koraanista ja sen sisallosta mulle, seka yleisesti islamista ja esimerkiksi ruokoushetkista ja opasti miten moskeijassa pitaa kayttaya. Itse moskeija oli varsin koruton paikka verrattuna esimerkiksi aamulla nakemaani katoliseen pyhattoon.. Nain myos itse ruokouksen, ja kuuntelin vieressa kun paikalliset harjoittelivat koraanin lukua.

En lahde purkamaan kokemusta kauhean tarkkaan, mutta antoisa se oli. Oli hienoa olla lasna paikassa, joka varmaan lansimaissa nahdaan automaattisesti osana pahuuden akselia. Ikaan kuin pahantekijoiden asemapaikkoina. Ei siella mitaan pelattavaa ollut. Ibbe myos korjasi muutamia lansimaisen median valittamia epakohtia koraanin sisallosta ja sen tulkinnasta. Tasapuolisuuden vuoksi nyt pitaa kylla aika pian menna juutalaisten alueelle, ja kuunnella sen puolen nakokulmaa, jotta ei jaa yksipuoliseksi ajatukset..

Reissumme saldon voi kuitenkin tiivistaa hyvin Ibben antamalla esimerkilla: Juutalaisten mielesta Abraham ja Jeesus olivat profeettoja, meille Jeesus on jumalan poika, islamissa Abraham ja Jeesus olivat profeettoja, Mohammed puolestaan Jumalan aani. Kaikkien kolmen uskonnon pyhissa kirjoissa ihminen polveutuu kuitenkin Aatamista ja Eevasta. Jos siis unohdetaan profeetat ja jumalan pojat, olemme kaikki veljia ja siskoja. Miksi siis tappelemme?

M.

Ps. Hotellinomistajalla oli todellakin palatsi. Puutarhassa omia oliviipuita ja mita lie. Etuovelta nakee jordaniaan asti yli kukkuloiden . Tuloerot kunniaan taallakin..

Marhaba!

Aurinko on tänään ihan tosi kuuma, veikkaan että hiki tirskahtaa aika kovin kun tosta spurttaan kohti yliopistoa hetken kuluttua :( Nooh, eipä ainakaan tartte valittaa sateesta ja kylmyydestä..

Eilinen meni mukavasti. Käytiin kuvaamassa Nativity kirkolla ja se meni hyvin. Oppilailla oli varmaan hauskaa päästä koulun ulkopuolelle. Ja myös meillekin, koska koulun takapihalla o kuiteski rajallinen määrä kuvattavaa..

On nää kulttuurierot aika hassuja kyllä: tultiin taksilla pois kirkosta ja juttelin kahden suurinpiirtein omanikäisen tytön kanssa, jotka siis ovat apuopettajina kurssilla. Kutsuin ne meidän kanssa lauantaina paikalliseen diskoon. Toinen niistä punastui ja sano, et ehkä jos hänen isänsä antaa luvan. Hän kun on tavallaaan alaikäinen koska ei ole naimisissa :) Ja korostan nyt, että siis baariin menemisen suhteen tai juomisen suhteen täällä ei ole mitään lailla säädettyjä ikärajoja kuten Suomessa. Tyttö oli siis kristitty palestiinalainen. Kyllä hän voi baareissa käydä jos mukana on miespuolisia sukulaisia, ehkä jopa tyttöporukassa jos vanhemmat antavat. Nyt voi olla hiukan suostuttelemista kun joukossa on suomalaisia miehiä ;) Noh, katsotaan mitä tapahtuu.

Ephetan opetuksen jälkeen poikkesin Ibben toimistoon yliopistolle nauttimaan teetä yrttien kera. Mulle paljastu et alunperin illaksi kaavailtu viini-ilta hotellin omistajan palatsissa on peruuntunut ja siirtynyt tälle päivälle. Sitten päätettiin Ibrahimin kanssa tehdä jotain illemmalla.

Hotellilla treenasin flashia ja pötköttelin sekä surffasin netissä. Oppaani saapui sitten yhdeksän maissa aulaan. Eero ja Leena ja Laura lähti kanssa messiin. Mentiin taksilla vanhaan kaupunkiin. Ibbellä on sellainen tapa, että aina kun se suomalaisten frendien kaa ulkona (usein) se maksaa kaiken. Me halutaan välillä maksaa kanssa, mutta se vaatii äärimmäistä älyä ja nopeutta. Onnistuin kuitenkin maksaan taksin etupenkiltä niin ettei se ees huomannut. Oli aika kapeli falafeliravintolan eessä kun noustiin taksista. Suomi-Palestiina 1-0 ;) Me oltiin juonittu, et ruokailun aikaan joku nousee ja menee maksaan koko laskun. Laura lähtikin vessaan ja viipyi aika pitkään. Takasin Laura tuli kuiteskin omistajan kanssa, joka nauraen jutteli Ibbelle arabiaa -> se oli jo kävellessä sisälle huikannut arabiaksi, että meiltä ei saa ottaa rahaa. Vanha kettu. Omistaja oli vielä Ibben vanha oppilas yliopistolta, joten hän oli lojaali opettajalleen. Nyt on mietintä päällä miten me saadaan kustannettua sille jotain...

Kohta sitten yliopistoa kohti, jossa tulee viivyttyä puoli kasiin asti. Kasilta sitten pitäisi lähteä kattomaan millanen palatsi sillä hotellin omistajalla oikein on.. Ja millasta viintä - huomenna on vapaa päivä ;) Ei muuta ohjelmaa kuin pyykkien haku pesulasta ja sitten Ibbe lupas vielä mut moskeijaan, mikäli paikallinen Imaami sen sallii.

M.

Paluu arkeen

No niin. Parin paivan tauon jalkeen paasen taas laittamaan kuulumisia tanne. Eipa tassa silti ole mitaan ihmeellista kerrottavaa kertynyt sitten kuolleen meren reissun. Arki on laskeutunut.

Maanantai kului yhden valokuvausopetuksen merkeissa Epheta koululla. En vielakaan oo paassyt yli siita kuinka lahjakkaita kuurot oppilaamme ovat kameroiden kanssa. Tiistainakin oltiin Riikan kanssa Ephetassa, ite asiassa se kuuluu ohjelmaan ma-to joka paiva klo 13.30 - 15.00. Tiistaina laitettiin oppilaat kuvaamaan adjektiivitehtavaa, eli annettiin muutama adjektiivi mita niitten piti sitten kuvittaa. Ite kuvaus meni hyvin, mutta heidan oli aika vaikea ymmartaa kasitteita kuten kuollut, kaunis, ruma jne. Maailma kun on heille aika lailla erilainen. Siitakin kylla sitten selvittiin kunnialla. Tuntuui valilla uskomattomalta kun oppilas ensin puhuu mulle arabiaa, josta ymmarran ehka yhden sanan. Sitten siirrytaan kasilla huitomiseen ja paperille piirtamiseen ja lopulta annan vastausta esitettyyn kysymykseen englanniksi, ja oppilas lukee vastauksen mun huulilta. Ei oo kielimuureista tietoakaan =)

Tiistaina alkoi myos flas, eli lopetimme fotarin, joka oli siis mulle suuri helpotus koska olin lahinna taakkana Riikalle siina aiheessa..Tai silta ainakin itsesta tuntui. Vedin eilen Flash tunnit neljasta puoli kahdeksaan ja kaikki meni hyvin, en kammannyt mitaan isompaa ja itelle tuli hyva fiilis. Oppilaat ovat siellakin lahjakkaita ja innostuneita - ku pidettiin taukoa ainoat ulos lahteneet oltiin ma ja riikka.. Ainoa vaan etta kun niilla olisi hiukan malttia. Siina on aika saataminen kun kehottaa niita seuraamaan opetusta ja tekemaan sen mukaan ja sitten kun meet kattomaan viiden minsan paasta on saadetty kaikki nappulat lapi ja kone on ihan solmussa. Onneksi mua ei turhaan kutsuta Grandmaster Flashiksi ;) Ei vaan, onneksi Riikka on apuna. Huomenna on taas flashia ja pitaisi ite vetaa se sessio. Tanaan on treenattava viela.

Kohta lahden viemaan mun ja eetin pyykkeja pesulaan ja sitten kohti Ephetaa. Mennaan tanaan nuorten kanssa takseilla Jeesuksen syntymakirkkoon kuvaamaan. Tulee varmaan aika vilinaa.

Illalla meidat on kutsuttu hotellimme omistajan palatsiin - kylla, se kuulemma on oikeasti palatsi Annan sanojen mukaan, joka on ollut siella ennenkin. Koska hanen vaimonsa on poissa tarjoilu saattaa rajoittua aika lailla viineihin. Sehan sopii. Elama on taalla muutenkin just sellasta kaksijakoista, etta on hirvean kiire ja stressi paivan mittaan noiden tehtavien ja kaikkien suunnittelujen kanssa. Illat puolestaan on kanssa yleensa aika taynna kaikkia tapaamisia, silloin kun ei opeteta kahdeksaan asti. Eli ei taalla ihan makoilemaan pysty, kuten Parre asian ilmaisi mulle ennen lahtoa "Siis Betsku on nahty paivassa! Sulla ja Eerolla ei oo siella muuta kuin hyvaa vapaa-aikaa tehda mulle repparia" Jeah right. Tai pikemminkin True True, kuten murtaja Keranen sanoisi :)