Pieni maailma

Eilen lahdettiin taas perinteisesti kiduttamaan itseamme rankan Cosmos-illan jalkeen. Ei sita kovin monesti oo tullut lahdettya sunnuntaina aamulla parin tunnin unien jalkeen kiipeamaan vuorta ylos. Eika varsinkaan jo toista sunnuntaita putkeen.. Nyt tuli sekin koettua.

Vuorossa oli retki Herodiumille. Kyseessa on siis kaiketi sen kuninkaan vanha kesapalatsi, joka antoi maarayksen lasten tappamisesta, kun oli kuullut Jeesuksen syntymasta, tai siita etta han syntyy. Palatsista itsestaan ei ollut paljoa jaljella, mutta raunioista voin kuvitella kuinka messeva se joskus on ollut. Huipulta oli aivan mahtavat nakyvat joka puolelle. Jos ilma on kirkas nakee sielta Jordaniaan asti Kuolleen meren yli. Hiki valui mutta oli sen arvoista. Oppaana meilla toimi taas jalleen vanha kunnon Ibbe, jolta ei tietamys ja into tiedon jakamiseen ihan akkia lopu.

Koomista reissussa oli se, etta kun mennessa ostettiin lippuja kojusta (myyjallakin oli muuten ysimillinen vyollaan, nyt oltiin siis Israelin alueella) vuoren rinnetta tarpoi alas bussillinen lomapaivaa viettavia I-maan sotilaita. Kaikilla rynkyt selassa, tietty. Kaikki armeijan kayneet eli mina ja Eero naurettiin niiden harovarustusta ja pitkia partoja. Ei sarmaa toimintaa lainkaan! Noh, Ella siina sitten sanoi juuri ennen kun ensimmaiset soltut paasi meijan kanssa samaan jonoon, etta pitaaks noittenkin olla taalla. Varmaan vaihdettiin muutenkin jotain suomenkielisia lauseita sotilaista kunnes takaa kuuluu "Oletteks te Suomesta? Minakin olen Suomesta, tai minun aitini on suomalainen ja olen asunut siella" No niin justiinsa, mitka todennakoisyydet oli tulla Palestiinaan kohtamaan suomalaiset sukujuuret omaava juutalainen sotilas... Onneks ei liikaa haukuttu sotilaita..

Sitten lahettiin kavelemaan valtatien reunaa takasin Betskua kohti. Hetken paasta meidan viereen pysahtyy auto, ja kuski huikka selkeella ameriikan aksentilla, etta puhuuko Ibbe englantia. Sen jalkeen han valistaa meita siita, etta kyseinen paikka ei ole kaikkein turvallisin kavella. Mita helvettia, oli varmaan meidan kaikkien eka ajatus, eika kukaan oikein osannut vastata mitaan fiksua. Kuski ei vissiin tajunnut, etta meilla oli kaksi paikallista mukana, Ibbe ja Elias. Ei siina mitaan, hyvaahan han vain tarkoitti, mutta pisti vihaksi se ajatusmaailma: han oli selvasti ameriikasta Israeliin muuttanut tyyppi, joka oli menossa kotiinsa laheiseen siirtokuntaan. Nahdessaan tien laidassa pari ulkomaalaista han ajatteli heti varoittaa piilevasta vaarasta - tien varsilla koyhissa kylissa asuvat ihmiset kun ovat automaattisesti kaikki potentiaalisia kidnaappaajia. Blaah blaah blaah.

Sitten napattiin aikamme kaveltyamme taksi lennosta ja mentiin Salomonin altaille toiselle puolella Betskua. Ne on siis kuningas Salomonin ajalla rakennetut vesialtaan, ihan sairaan isoja. Suurin lahentelee varmaan jalkapallokenttaa ja on varmaan lahemmas parikyta metria syva. Muutama kymmenen vuotta sitten ne on viela olleet taynna vetta, nyt ne on tyhjillaan ja lahinna roska-astioina. Kasittamatonta ettei tallaset ole jollain maailman perintokohteiden suojelulistalla.

Sitten oli vuorossa kevyt lounas yliopiston katolla joka on Betskun korkein paikka. Pari tuntia myohemmin mentiin ravintolaan juhlistamaan vahvinvaihtoa: Yksikkomme johtaja lahti tanaan takaisin Suomeen ja tilalle tuli toinen vastuuhenkilo. Ei ehka ollut paras ilta meidan kannalta, koska raflasssa oli paikalliset juhlat ja palvelu oli meille aika hidasta. Ma vietin lisaksi aika usean tovin vessassa sen jalkeen kun tultiin takaisin hotellille. Onneksi ei sentaan koko yota..

Nyt on aika taalla puolessa valissa. Kohta pitaisi lahtea opettamaan. Ajatukset alkaa jo uhkaavasti valilla karata Suomeen ja roikkuvien, meneillaan olevien ja tulevien toiden pariin. Voi paska. Noh, sainpahan ainakin pari sellasta viikkoa ekaa kertaa muutamaan vuoteen, etta pystyin keskittymaan vain yhteen asiaan.

M.