Nyt on enaa kuusi paivaa jaljella taalla. Itella tama tietoisuus aiheuttaa sellasen tunteen, etta alkaa ajattelemaan jo kotiinpaluuta. Ja tietty kaikkia kursseja (joille ei jaksaisi osallistua), ja juttuja (joita ei jaksaisi kirjoittaa), seka rastihommia, joista en jaksa laittaa mitaan ees sulkeisiin.
Taalla kaikki kuitenkin sujuu edelleen hyvin ja mukavasti. Pari aika lamminta paivaa takana, ja sunnuntaiksi odotellaan kolmeakymmenta. Voihan piru. Torstaina illalla oltiin ystavamme Majdin luona syomassa porukalla. Oli ihan hienoa ekaa kertaa paasta paikallisen kotiin kaymaan. Vaikka ei siina kylla hirveasti sita perhetta yhdessa nakynyt - muslimiperheessa nainen kun ei valttamatta poistu keittiosta lainkaan jos mies on kutsunut vieraita. Meille han sentaan kavi moikkaamassa. Ruoka oli hyvaa paikallista magluubia(?), johon siis kuului riisia ja kanaa ja kukkakaalia.
Ruuan jalkeen piti Eeron kanssa menna vuokraan leffa paikallisesta Dream DVD -kaupasta, jossa on kaikki uutuudet, jotka pyorii maailmalla vasta teattereissa. -> piratismi sentaan jyllaa taallakin. Paikka oli kuitenkin kiinni joten paadyttiin sitten laheiseen kuppilaan, joka on sisustettu matoilla, vesipiipun osilla, veitsilla ja palestiinan lipuilla. Siina sitten istuttiin ja polteltiin argilaa puoli kahteen saakka. Katsottiin paikallisten kanssa uutisia ja vaihdettiin kuulumisia. Ilmeisesti aiemmin to paivalla I-maan joukot oli tappaneet kostona jostakin noin 15 siviilia, mukana myos lapsia, ja lopettaneet polttoainetoimitukset Gazan alueelle. Ahdistavaa.
Taalla on hassua se, kuinka pieni paikka taa on. Ihmisten maaraa on vaikea arvioida, ainakin lasten ja pullottavien vatsojen maarasta paatellen vakiluku ei ainakaan laske. Vaikka porukkaa riittaa niin maata ei ole runsaasti. Etaisyydet on tosi pienia. Esimerkiksi me ollaan Betskussa ja se on kaytannossa ihan toisella puolella maata Gazasta, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Kuitenkaan taalta ei oo sinne varmaan pidempaa matkaa kuin Turusta Somerolle.. JA tosiaan, Jordanian puolelle nakee kirkkaalla saalla, kuten oon maininnut aiemminkin.
Perjantaina meijan piti eeron kaa olla aikaansaavia. Eka mentiin kaymaan nopeasti Aidan leirilla kattomassa Eeron oppilaita - siella meni kolme tuntia.. Sitten nopea lounas, vain tunti meni siihen, hieman lepoa hotellilla ja sitten mentiin tekemaan Parre-opettajallemme verkkorepparia. Tai niinhan me luultiin. Paastin haastateltavan luo ja sitten sinne tuli paikallisen uutistoimiston tyontekija, joka vei meidat naapuritalossa olevaan toimitukseen tutustumaan, vain reilu tunti siellakin.. Ai niin, ja ennen tata huomattiin, etta ei meilla oo kaikia tarvittavia valineita haastiksen aanittamiseen ;) Pojat on poikia.. Nyt haastis kuiteskin on sovittu tiistaille, joten eikohan me materiaalit taalta saada. Ja tanaan sovin ensi viikolle yhden haastattelun tutkaa ajatellen, jotta ei oo sitten niin hata Suomessa keksia aihetta, kun tuun takas..
Muutenkin Eeron kanssa hieman mokailtiin; oltiin Suomessa sovittu, et tehaan reppari kolmistaan Lauran kanssa, mut unohdettiin se asia. Sit tietty illalla syomaan mennessa selittaan Lauralle innokkaasti, et meil on tosi hyva repparin aihe, johon Laura silleen, etta miksi ei olla kysytty hanelta mielipidetta? Me siihen tyyliin, etta miksi olisi kysytty.. Lopun arvaattekin.. Mantymaa & Lindqvist joutuvat varmaan ostamaan jonkin sortin lepyttelylahjoja..
Tanaan nukuttiin pitkaan, aamupalaa ja nyt olen tunneilla. Taalta pois ja sitten on hommat auki. Ella ja Laura on kipeina, joten ne ei varmaan mee Cosmokseen tanaan, mika tarkoittaa sita, etta mun ja Eeronkaan ei tartte menna =) Ei vaan, on siella kivaa mutta huomen on vika paiva kun voi tehda reissuja johonkin, kuten Jerusalemiin tai Tel Aviviin, eika haluis tehda niit bileyon jalkeen. On Eeron kanssa viela auki kumpaan huomenna mennaan, ehka Anna lahtee meidan kanssa Telluun, tai sitten mennaan vaan Jerusalemiin kuuntelemaan basaarikauppiaiden huutoja "Suomi Suomi, ei oo rahaa, ei oo mahaa, nuuka nuuka!" Hitto et joku on joskus ollu fiksu on taas noikin menny opettaan, ei juur mee valil hermo noihin huutoihin..
Ai niin, sitten viela tan paivan kohokohta, joka pelasti kuulemma muiden projektilaisten paivan: lintu paskansi mun paalle yliopiston pihalla. Jesh.
M.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti