Viimeisia viedaan

Aika taalla alkaa loppumaan. On kotiinkin mukavaa menna, en sano sita. Matkustaa ei vaan jaksaisi, varsinkin kun tietaa millaiset tarkastusoperaatiot Israelissa saa osakseen kun on viettanyt aikaa Palestiinalaisten alueella. Ja toisaalta, kylla taalla pidempaakin olisi. Ei ole valittamista. Paitse se, etta vatsa kasvaa entisestaan kaikkia uusia ja vahemman uusia makuja maistellessa. Joka paiva ravintolassa, se on jo elamaa joka sopii porvarille. Tietty.

Edellisesta merkinnasta on jo aikaa. Sen jalkeen oon kaynyt Jerusalemissa, tehnyt verkkoreppariin kuvitusta ja haastattelua, seka myos tietty haastattelun ja kuvituksen yhteen tutkan juttuun, tavannut paikallisia, poltellut vesipiippua, pohtinut tuliaisia, opettanut, ja tosiaan syonyt hyvin.

Jerusalemissa vietettiin Eeron kanssa loistava poikien paiva - ei kayty yhdellakaan basaarilla tinkaamassa koruista. Ei myoskaan suunniteltu yhtaan minne mennaan, annettiin mielijohteille valta. Sehan ei tytoille ois kayny lainkaan, olisi pitanyt tietaa jo viikko ennen minne mennaan Jerusalemissa ;) Reissun voisi tiivistaa siihen, etta helteessa kaveltiin useita tunteja ylos alas kaupungin katuja, ja valilla off road -reittejakin, pysahdyttiin lepaan hienoihin puistoihin, heitettiin sairaita vitseja joita muut ei ois tajunnut, kaytiin vanhoissa haudoissa....Lampsittiin tuntemattomalle alueelle ja loydettiin ravinnoksi pitsaa. Sitten ei jaksettu kavella ja kas kummaa mika paikka oli ihan siina vieressa - irkkubaari ;) Vajaalla kolmella eurolla iso pintti Guinnesia kouraan ja screenilta valioliigaa. Niita tuoppeja sitten kuluikin muutama ja poikettiinpahan viela toiseenkin pubiin. Lopulta ysin maissa taksilla chekkarille ja takasin Betskuun. Siita sitten videovuokraamon ja paikallisen Subwayn kautta hotskuun, johon tuli myos frendimme Elias. Yo kului argilaa poltellen ja punkkua siemaillen. Tama oli siis sunnuntaina. Huomaa, etta kyseessa oli miesten reissu, koska paivasta yhdessa maailman vanhimmista kaupungeista jai saaliiksi vain kuvasarja musta syomassa omenaa, kuvasarja tuopeista ja pari kuvaa hassuista valoista illalla..

Muuten loppuaika menee saataessa ostoksia, tunteja ja tavatessa kaikkia tuttuja.

Tanaan syomaan paikallisen ystavan luo. Mmm..

M.

Suomi hiipii mieleen..

Nyt on enaa kuusi paivaa jaljella taalla. Itella tama tietoisuus aiheuttaa sellasen tunteen, etta alkaa ajattelemaan jo kotiinpaluuta. Ja tietty kaikkia kursseja (joille ei jaksaisi osallistua), ja juttuja (joita ei jaksaisi kirjoittaa), seka rastihommia, joista en jaksa laittaa mitaan ees sulkeisiin.

Taalla kaikki kuitenkin sujuu edelleen hyvin ja mukavasti. Pari aika lamminta paivaa takana, ja sunnuntaiksi odotellaan kolmeakymmenta. Voihan piru. Torstaina illalla oltiin ystavamme Majdin luona syomassa porukalla. Oli ihan hienoa ekaa kertaa paasta paikallisen kotiin kaymaan. Vaikka ei siina kylla hirveasti sita perhetta yhdessa nakynyt - muslimiperheessa nainen kun ei valttamatta poistu keittiosta lainkaan jos mies on kutsunut vieraita. Meille han sentaan kavi moikkaamassa. Ruoka oli hyvaa paikallista magluubia(?), johon siis kuului riisia ja kanaa ja kukkakaalia.

Ruuan jalkeen piti Eeron kanssa menna vuokraan leffa paikallisesta Dream DVD -kaupasta, jossa on kaikki uutuudet, jotka pyorii maailmalla vasta teattereissa. -> piratismi sentaan jyllaa taallakin. Paikka oli kuitenkin kiinni joten paadyttiin sitten laheiseen kuppilaan, joka on sisustettu matoilla, vesipiipun osilla, veitsilla ja palestiinan lipuilla. Siina sitten istuttiin ja polteltiin argilaa puoli kahteen saakka. Katsottiin paikallisten kanssa uutisia ja vaihdettiin kuulumisia. Ilmeisesti aiemmin to paivalla I-maan joukot oli tappaneet kostona jostakin noin 15 siviilia, mukana myos lapsia, ja lopettaneet polttoainetoimitukset Gazan alueelle. Ahdistavaa.

Taalla on hassua se, kuinka pieni paikka taa on. Ihmisten maaraa on vaikea arvioida, ainakin lasten ja pullottavien vatsojen maarasta paatellen vakiluku ei ainakaan laske. Vaikka porukkaa riittaa niin maata ei ole runsaasti. Etaisyydet on tosi pienia. Esimerkiksi me ollaan Betskussa ja se on kaytannossa ihan toisella puolella maata Gazasta, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Kuitenkaan taalta ei oo sinne varmaan pidempaa matkaa kuin Turusta Somerolle.. JA tosiaan, Jordanian puolelle nakee kirkkaalla saalla, kuten oon maininnut aiemminkin.

Perjantaina meijan piti eeron kaa olla aikaansaavia. Eka mentiin kaymaan nopeasti Aidan leirilla kattomassa Eeron oppilaita - siella meni kolme tuntia.. Sitten nopea lounas, vain tunti meni siihen, hieman lepoa hotellilla ja sitten mentiin tekemaan Parre-opettajallemme verkkorepparia. Tai niinhan me luultiin. Paastin haastateltavan luo ja sitten sinne tuli paikallisen uutistoimiston tyontekija, joka vei meidat naapuritalossa olevaan toimitukseen tutustumaan, vain reilu tunti siellakin.. Ai niin, ja ennen tata huomattiin, etta ei meilla oo kaikia tarvittavia valineita haastiksen aanittamiseen ;) Pojat on poikia.. Nyt haastis kuiteskin on sovittu tiistaille, joten eikohan me materiaalit taalta saada. Ja tanaan sovin ensi viikolle yhden haastattelun tutkaa ajatellen, jotta ei oo sitten niin hata Suomessa keksia aihetta, kun tuun takas..

Muutenkin Eeron kanssa hieman mokailtiin; oltiin Suomessa sovittu, et tehaan reppari kolmistaan Lauran kanssa, mut unohdettiin se asia. Sit tietty illalla syomaan mennessa selittaan Lauralle innokkaasti, et meil on tosi hyva repparin aihe, johon Laura silleen, etta miksi ei olla kysytty hanelta mielipidetta? Me siihen tyyliin, etta miksi olisi kysytty.. Lopun arvaattekin.. Mantymaa & Lindqvist joutuvat varmaan ostamaan jonkin sortin lepyttelylahjoja..

Tanaan nukuttiin pitkaan, aamupalaa ja nyt olen tunneilla. Taalta pois ja sitten on hommat auki. Ella ja Laura on kipeina, joten ne ei varmaan mee Cosmokseen tanaan, mika tarkoittaa sita, etta mun ja Eeronkaan ei tartte menna =) Ei vaan, on siella kivaa mutta huomen on vika paiva kun voi tehda reissuja johonkin, kuten Jerusalemiin tai Tel Aviviin, eika haluis tehda niit bileyon jalkeen. On Eeron kanssa viela auki kumpaan huomenna mennaan, ehka Anna lahtee meidan kanssa Telluun, tai sitten mennaan vaan Jerusalemiin kuuntelemaan basaarikauppiaiden huutoja "Suomi Suomi, ei oo rahaa, ei oo mahaa, nuuka nuuka!" Hitto et joku on joskus ollu fiksu on taas noikin menny opettaan, ei juur mee valil hermo noihin huutoihin..

Ai niin, sitten viela tan paivan kohokohta, joka pelasti kuulemma muiden projektilaisten paivan: lintu paskansi mun paalle yliopiston pihalla. Jesh.

M.

Aika kulu vauhdilla

Tanne ei kuulu mitaan ihmeellista talla hetkella. Flash-oppilaat aloittivat lopputoiden tekemisen, ja valokuvauskurssillakin kohta aletaan vaantamaan nayttelyyn kuvia. Kymmenen paivaa taalla enaa jaljella, ei meinaa uskoo kuinka nopeaan aika kuluu..

eilen kaytiin Jerusalemissa ja menin ite samalla ekaa kertaa muurin lapi. Silloin oli hiljaista eika meilla ollut mitaan vaikeuksia. Aikamoinen systeemi se kylla on, ja konepistoolimiehia, tai pitaisiko sanoa asepalvelustaan suorittavia poikia ja tyttoja, taynna koko paikka.

Itse Jerusalem oli aika kiehtova paikka. Kierrettiin vaan vanhan kaupungin basaarikadut. Uskomatonta kaupankayntia! Joka asiasta saa ja pitaakin tinkia. Yleensa lopullinen hinta on puolet siita mista lahdetaan. Jos hinta on liian korkea kannattaa lahtea kavelemaan ovea kohti niin kauppias hakee sut kadulta takaisin ja tiputtaa hintaa. Leena oli ekspertti tinkimisessa, lieneeko pohjalaisilla juurilla osuutta asiaan vai mita. Sain kuitenkin Leenan avulla kamelinnahkaiset varvastossut noin kymmenen euron sijoituksella.

Vedin myos juutalaisten kippa-hatun paahani ja pyorahdettiin sitten siina itkumuurilla. Oli se aika hassua kattoa, kun iso joukko miehia huojuu siella muurin edessa ja lukee pyhaa kirjaa. Yhden havainnon tein, enka nyt tarkoita tata loukkauksena, mutta kylla taman uskontokunnan edustaja tosiaan osaa ottaa rahat pois: ensin mennessani vessaan jouduin maksamaan siita, sehan on normaalia Suomessakin. Kuitenkin avatessani vessan oven oli siella viela lipas, jossa pyydettiin vapaaehtoisia avustuksia vessan toimintaan ;) Pienesta se omaisuuden kerays on aloitettava.. Pitaa kylla kayda Jerusalemissa viela uudelleenkin.

Kohtaa alkaa paivan opetukset kuurojen koululla. Muuta ohjelmaa ei ainakaan viela ole talle paivalle. Huomenna mennaan yhden paikallisen luo illalliselle. Mietin tassa juuri tuliaisia, kelle toisi ja mita.. Postikortit lahtee tanaan Israelin puolelta, koska Palestiinan merkeilla niiden kestaisi menna Suomeen sellaset kolme viikkoa.. Argilan ostoa harkitsen myos, se on vaan vahan hankala kuljettaa lentokoneessa, mutta katsotaan nyt.

Ai niin, kouluasiat alkaa jo vaivaamaan. Pitaa Eeron kanssa vaantaa taalta verkkoreportaasia, aiheita on vaikka kuinka, mutta kun ei viitsisi. Aargh!

M.

Pieni maailma

Eilen lahdettiin taas perinteisesti kiduttamaan itseamme rankan Cosmos-illan jalkeen. Ei sita kovin monesti oo tullut lahdettya sunnuntaina aamulla parin tunnin unien jalkeen kiipeamaan vuorta ylos. Eika varsinkaan jo toista sunnuntaita putkeen.. Nyt tuli sekin koettua.

Vuorossa oli retki Herodiumille. Kyseessa on siis kaiketi sen kuninkaan vanha kesapalatsi, joka antoi maarayksen lasten tappamisesta, kun oli kuullut Jeesuksen syntymasta, tai siita etta han syntyy. Palatsista itsestaan ei ollut paljoa jaljella, mutta raunioista voin kuvitella kuinka messeva se joskus on ollut. Huipulta oli aivan mahtavat nakyvat joka puolelle. Jos ilma on kirkas nakee sielta Jordaniaan asti Kuolleen meren yli. Hiki valui mutta oli sen arvoista. Oppaana meilla toimi taas jalleen vanha kunnon Ibbe, jolta ei tietamys ja into tiedon jakamiseen ihan akkia lopu.

Koomista reissussa oli se, etta kun mennessa ostettiin lippuja kojusta (myyjallakin oli muuten ysimillinen vyollaan, nyt oltiin siis Israelin alueella) vuoren rinnetta tarpoi alas bussillinen lomapaivaa viettavia I-maan sotilaita. Kaikilla rynkyt selassa, tietty. Kaikki armeijan kayneet eli mina ja Eero naurettiin niiden harovarustusta ja pitkia partoja. Ei sarmaa toimintaa lainkaan! Noh, Ella siina sitten sanoi juuri ennen kun ensimmaiset soltut paasi meijan kanssa samaan jonoon, etta pitaaks noittenkin olla taalla. Varmaan vaihdettiin muutenkin jotain suomenkielisia lauseita sotilaista kunnes takaa kuuluu "Oletteks te Suomesta? Minakin olen Suomesta, tai minun aitini on suomalainen ja olen asunut siella" No niin justiinsa, mitka todennakoisyydet oli tulla Palestiinaan kohtamaan suomalaiset sukujuuret omaava juutalainen sotilas... Onneks ei liikaa haukuttu sotilaita..

Sitten lahettiin kavelemaan valtatien reunaa takasin Betskua kohti. Hetken paasta meidan viereen pysahtyy auto, ja kuski huikka selkeella ameriikan aksentilla, etta puhuuko Ibbe englantia. Sen jalkeen han valistaa meita siita, etta kyseinen paikka ei ole kaikkein turvallisin kavella. Mita helvettia, oli varmaan meidan kaikkien eka ajatus, eika kukaan oikein osannut vastata mitaan fiksua. Kuski ei vissiin tajunnut, etta meilla oli kaksi paikallista mukana, Ibbe ja Elias. Ei siina mitaan, hyvaahan han vain tarkoitti, mutta pisti vihaksi se ajatusmaailma: han oli selvasti ameriikasta Israeliin muuttanut tyyppi, joka oli menossa kotiinsa laheiseen siirtokuntaan. Nahdessaan tien laidassa pari ulkomaalaista han ajatteli heti varoittaa piilevasta vaarasta - tien varsilla koyhissa kylissa asuvat ihmiset kun ovat automaattisesti kaikki potentiaalisia kidnaappaajia. Blaah blaah blaah.

Sitten napattiin aikamme kaveltyamme taksi lennosta ja mentiin Salomonin altaille toiselle puolella Betskua. Ne on siis kuningas Salomonin ajalla rakennetut vesialtaan, ihan sairaan isoja. Suurin lahentelee varmaan jalkapallokenttaa ja on varmaan lahemmas parikyta metria syva. Muutama kymmenen vuotta sitten ne on viela olleet taynna vetta, nyt ne on tyhjillaan ja lahinna roska-astioina. Kasittamatonta ettei tallaset ole jollain maailman perintokohteiden suojelulistalla.

Sitten oli vuorossa kevyt lounas yliopiston katolla joka on Betskun korkein paikka. Pari tuntia myohemmin mentiin ravintolaan juhlistamaan vahvinvaihtoa: Yksikkomme johtaja lahti tanaan takaisin Suomeen ja tilalle tuli toinen vastuuhenkilo. Ei ehka ollut paras ilta meidan kannalta, koska raflasssa oli paikalliset juhlat ja palvelu oli meille aika hidasta. Ma vietin lisaksi aika usean tovin vessassa sen jalkeen kun tultiin takaisin hotellille. Onneksi ei sentaan koko yota..

Nyt on aika taalla puolessa valissa. Kohta pitaisi lahtea opettamaan. Ajatukset alkaa jo uhkaavasti valilla karata Suomeen ja roikkuvien, meneillaan olevien ja tulevien toiden pariin. Voi paska. Noh, sainpahan ainakin pari sellasta viikkoa ekaa kertaa muutamaan vuoteen, etta pystyin keskittymaan vain yhteen asiaan.

M.

Tulipas voimaton olo..

Ennen lahtoa sita kuvitteli jotenkin nakevansa taalla enimmakseen ankeutta. Sita ei kuitenkaan juuri oo ollut havaittavissa taalla Betskussa tai Beit JalanBeit Sahourin alueilla. Mita nyt niita aika surkeita beduiinikylia matkalla Jerikoon.

Tanaan kuitenkin iski ahdistus. Aamulla saatiin yliopiston johtaja Brother Neililta kattava tutustumiskierros campuksen rakennuksiin ja historiaan. Sen jalkeen paatin lahtea Eeron kanssa kaymaan Aidassa, joka on siis pakolaisleiri 10 minuutin kavelyn paassa yliopistolta. Tassa tapauksessa se tarkoittaa huonosti rakennuttua, suunniteltua, ahdasta betonikolossia, jossa haisee pahalle. Eero kuitenkin lohdutti toteamalla, etta Intiassa on paljon pahempia paikkoja - siella ei ole betonia vaan pelkkaa aaltopeltia..

Eika se oikeastaan ollut se asuntojen laatu, joka ahdisti. Ja kylla mun nokka sen hajunkin kesti. Tuli vaan surullinen olo kun katsoi niita lapsia: saako ne ruokaa, vetta, kaykohan ne koulussa vai onko niilla edes koulua? Tallaset ajatukset alko pyoriin mielessa.. Vaikka oli kuuma paiva heitettiin Eeron kanssa pitkahihaiset paidat ylle, koska silla alueella ei olla ihan yhta suvaitsevaisia kuin Betskun keskustassa. Hyvin kaikki meni kuiteskin.

Mieli oli jo vahan maassa ja sitten kun paastiin Al Rowwadin taidekeskukseen, jossa Eero ja Leena opettaa ja sitten Eero naytti edellisen projektin tekeman videon. Video kertoo Betlehemilaisten elamasta muurin varjossa, mita tapahtuu jokainen aamu muurilla, kun palestiinalaiset koittaa menna toihin Jerusalemiin. Haluan etta kaikki jotka luette tan tekstin, meette tan jalkeen http://www.youtube.com/watch?v=d1FaWE1SIZk tan linkin kautta kattomaan kyseisen patkan. Jos linkki ei toimi, hakekaa youtubesta hakusanalla Bethlehem checkpoint, 4am. Ihmisia kohdellaan kuin karjaa! JA ymmaran kylla etta kumpikaan puoli ei ole kiistassa viaton, mutta oikeesti, kylla Berliinin muuri on jo nahty. Ja luulisi, etta juutalaiset ei haluaisi kellekaan samaa kuin mita itse kokivat vuosikymmenia sitten, mutta... Vaikka mikas ihme se on, eihan ihmiset ikina opi. En minakaan.

Noh, vaikkakin ahdisti, niin kaikki taakin oli erittain opettavaista. Mutta oli paivassa hyviakin puolia: Ibbe vei mut moskeijaan. Kaytiin vaihteeksi taas erittain antoisa keskustelu, talla kertaa uskonnoista. Nyt vasta alan ymmartamaan, kuinka paljon tan alueen konflikteissa on kyse uskonnosta. Kaikki liittyy siihen. Pyhat paikat on samoja ja niita omitaan puolelta toiselle ja samalla syntyy pahoja kiistoja. Kaytiin lapi kaikkien kolmen uskonnon, islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon kasitteita. Ibbe kertoi myos paljon koraanista ja sen sisallosta mulle, seka yleisesti islamista ja esimerkiksi ruokoushetkista ja opasti miten moskeijassa pitaa kayttaya. Itse moskeija oli varsin koruton paikka verrattuna esimerkiksi aamulla nakemaani katoliseen pyhattoon.. Nain myos itse ruokouksen, ja kuuntelin vieressa kun paikalliset harjoittelivat koraanin lukua.

En lahde purkamaan kokemusta kauhean tarkkaan, mutta antoisa se oli. Oli hienoa olla lasna paikassa, joka varmaan lansimaissa nahdaan automaattisesti osana pahuuden akselia. Ikaan kuin pahantekijoiden asemapaikkoina. Ei siella mitaan pelattavaa ollut. Ibbe myos korjasi muutamia lansimaisen median valittamia epakohtia koraanin sisallosta ja sen tulkinnasta. Tasapuolisuuden vuoksi nyt pitaa kylla aika pian menna juutalaisten alueelle, ja kuunnella sen puolen nakokulmaa, jotta ei jaa yksipuoliseksi ajatukset..

Reissumme saldon voi kuitenkin tiivistaa hyvin Ibben antamalla esimerkilla: Juutalaisten mielesta Abraham ja Jeesus olivat profeettoja, meille Jeesus on jumalan poika, islamissa Abraham ja Jeesus olivat profeettoja, Mohammed puolestaan Jumalan aani. Kaikkien kolmen uskonnon pyhissa kirjoissa ihminen polveutuu kuitenkin Aatamista ja Eevasta. Jos siis unohdetaan profeetat ja jumalan pojat, olemme kaikki veljia ja siskoja. Miksi siis tappelemme?

M.

Ps. Hotellinomistajalla oli todellakin palatsi. Puutarhassa omia oliviipuita ja mita lie. Etuovelta nakee jordaniaan asti yli kukkuloiden . Tuloerot kunniaan taallakin..

Marhaba!

Aurinko on tänään ihan tosi kuuma, veikkaan että hiki tirskahtaa aika kovin kun tosta spurttaan kohti yliopistoa hetken kuluttua :( Nooh, eipä ainakaan tartte valittaa sateesta ja kylmyydestä..

Eilinen meni mukavasti. Käytiin kuvaamassa Nativity kirkolla ja se meni hyvin. Oppilailla oli varmaan hauskaa päästä koulun ulkopuolelle. Ja myös meillekin, koska koulun takapihalla o kuiteski rajallinen määrä kuvattavaa..

On nää kulttuurierot aika hassuja kyllä: tultiin taksilla pois kirkosta ja juttelin kahden suurinpiirtein omanikäisen tytön kanssa, jotka siis ovat apuopettajina kurssilla. Kutsuin ne meidän kanssa lauantaina paikalliseen diskoon. Toinen niistä punastui ja sano, et ehkä jos hänen isänsä antaa luvan. Hän kun on tavallaaan alaikäinen koska ei ole naimisissa :) Ja korostan nyt, että siis baariin menemisen suhteen tai juomisen suhteen täällä ei ole mitään lailla säädettyjä ikärajoja kuten Suomessa. Tyttö oli siis kristitty palestiinalainen. Kyllä hän voi baareissa käydä jos mukana on miespuolisia sukulaisia, ehkä jopa tyttöporukassa jos vanhemmat antavat. Nyt voi olla hiukan suostuttelemista kun joukossa on suomalaisia miehiä ;) Noh, katsotaan mitä tapahtuu.

Ephetan opetuksen jälkeen poikkesin Ibben toimistoon yliopistolle nauttimaan teetä yrttien kera. Mulle paljastu et alunperin illaksi kaavailtu viini-ilta hotellin omistajan palatsissa on peruuntunut ja siirtynyt tälle päivälle. Sitten päätettiin Ibrahimin kanssa tehdä jotain illemmalla.

Hotellilla treenasin flashia ja pötköttelin sekä surffasin netissä. Oppaani saapui sitten yhdeksän maissa aulaan. Eero ja Leena ja Laura lähti kanssa messiin. Mentiin taksilla vanhaan kaupunkiin. Ibbellä on sellainen tapa, että aina kun se suomalaisten frendien kaa ulkona (usein) se maksaa kaiken. Me halutaan välillä maksaa kanssa, mutta se vaatii äärimmäistä älyä ja nopeutta. Onnistuin kuitenkin maksaan taksin etupenkiltä niin ettei se ees huomannut. Oli aika kapeli falafeliravintolan eessä kun noustiin taksista. Suomi-Palestiina 1-0 ;) Me oltiin juonittu, et ruokailun aikaan joku nousee ja menee maksaan koko laskun. Laura lähtikin vessaan ja viipyi aika pitkään. Takasin Laura tuli kuiteskin omistajan kanssa, joka nauraen jutteli Ibbelle arabiaa -> se oli jo kävellessä sisälle huikannut arabiaksi, että meiltä ei saa ottaa rahaa. Vanha kettu. Omistaja oli vielä Ibben vanha oppilas yliopistolta, joten hän oli lojaali opettajalleen. Nyt on mietintä päällä miten me saadaan kustannettua sille jotain...

Kohta sitten yliopistoa kohti, jossa tulee viivyttyä puoli kasiin asti. Kasilta sitten pitäisi lähteä kattomaan millanen palatsi sillä hotellin omistajalla oikein on.. Ja millasta viintä - huomenna on vapaa päivä ;) Ei muuta ohjelmaa kuin pyykkien haku pesulasta ja sitten Ibbe lupas vielä mut moskeijaan, mikäli paikallinen Imaami sen sallii.

M.

Paluu arkeen

No niin. Parin paivan tauon jalkeen paasen taas laittamaan kuulumisia tanne. Eipa tassa silti ole mitaan ihmeellista kerrottavaa kertynyt sitten kuolleen meren reissun. Arki on laskeutunut.

Maanantai kului yhden valokuvausopetuksen merkeissa Epheta koululla. En vielakaan oo paassyt yli siita kuinka lahjakkaita kuurot oppilaamme ovat kameroiden kanssa. Tiistainakin oltiin Riikan kanssa Ephetassa, ite asiassa se kuuluu ohjelmaan ma-to joka paiva klo 13.30 - 15.00. Tiistaina laitettiin oppilaat kuvaamaan adjektiivitehtavaa, eli annettiin muutama adjektiivi mita niitten piti sitten kuvittaa. Ite kuvaus meni hyvin, mutta heidan oli aika vaikea ymmartaa kasitteita kuten kuollut, kaunis, ruma jne. Maailma kun on heille aika lailla erilainen. Siitakin kylla sitten selvittiin kunnialla. Tuntuui valilla uskomattomalta kun oppilas ensin puhuu mulle arabiaa, josta ymmarran ehka yhden sanan. Sitten siirrytaan kasilla huitomiseen ja paperille piirtamiseen ja lopulta annan vastausta esitettyyn kysymykseen englanniksi, ja oppilas lukee vastauksen mun huulilta. Ei oo kielimuureista tietoakaan =)

Tiistaina alkoi myos flas, eli lopetimme fotarin, joka oli siis mulle suuri helpotus koska olin lahinna taakkana Riikalle siina aiheessa..Tai silta ainakin itsesta tuntui. Vedin eilen Flash tunnit neljasta puoli kahdeksaan ja kaikki meni hyvin, en kammannyt mitaan isompaa ja itelle tuli hyva fiilis. Oppilaat ovat siellakin lahjakkaita ja innostuneita - ku pidettiin taukoa ainoat ulos lahteneet oltiin ma ja riikka.. Ainoa vaan etta kun niilla olisi hiukan malttia. Siina on aika saataminen kun kehottaa niita seuraamaan opetusta ja tekemaan sen mukaan ja sitten kun meet kattomaan viiden minsan paasta on saadetty kaikki nappulat lapi ja kone on ihan solmussa. Onneksi mua ei turhaan kutsuta Grandmaster Flashiksi ;) Ei vaan, onneksi Riikka on apuna. Huomenna on taas flashia ja pitaisi ite vetaa se sessio. Tanaan on treenattava viela.

Kohta lahden viemaan mun ja eetin pyykkeja pesulaan ja sitten kohti Ephetaa. Mennaan tanaan nuorten kanssa takseilla Jeesuksen syntymakirkkoon kuvaamaan. Tulee varmaan aika vilinaa.

Illalla meidat on kutsuttu hotellimme omistajan palatsiin - kylla, se kuulemma on oikeasti palatsi Annan sanojen mukaan, joka on ollut siella ennenkin. Koska hanen vaimonsa on poissa tarjoilu saattaa rajoittua aika lailla viineihin. Sehan sopii. Elama on taalla muutenkin just sellasta kaksijakoista, etta on hirvean kiire ja stressi paivan mittaan noiden tehtavien ja kaikkien suunnittelujen kanssa. Illat puolestaan on kanssa yleensa aika taynna kaikkia tapaamisia, silloin kun ei opeteta kahdeksaan asti. Eli ei taalla ihan makoilemaan pysty, kuten Parre asian ilmaisi mulle ennen lahtoa "Siis Betsku on nahty paivassa! Sulla ja Eerolla ei oo siella muuta kuin hyvaa vapaa-aikaa tehda mulle repparia" Jeah right. Tai pikemminkin True True, kuten murtaja Keranen sanoisi :)

Viihteellä ja krapulassa..

Tuli siinä sitten lauantaina lähdettyä kunnolla radalle paikalliseen tyyliin.. Aluksi siihen kuului tietty kunnon ruokaa, eli salaattia ja pitaa ja humusta ynnä muuta. Aika hyvää settiä! Ruokajuomaa oli runsaasti, varsinkin punkkua :) tosin se nyt aina kuulu olennaisena osana paikallisten illanviettoon mutta meille kylläkin..

Alkuiltaa siis istuttiin uuden ystäväni Annan asunnolla. Anna on kanssa ollut mukana samassa projektissa aiemmin. Kiitos Anna hyvistä safkoista - ja varsinkin pyörähdyksistä Cosmoksen tanssilattialla ;) Annan luona kävin yhen elämäni parhaista keskusteluista paikallisen ystävämme Ibrahimin (Ippe) kanssa. Hän on muslimi ja erittäin sivistynyt yliopiston työntekijä. Käynyt Suomessakin useeseen kertaan. Kun oikeesti kuuli paikalliselta kaikkea taustatietoa uskonnoista ja niiden merkityksestä politiikassa, sekä pohdintoja tulevaisuudesta alueella, oli se jo pelkästään matkan arvoista.

Ja sitten baariin..

Cosmos on siis Beit Sahourin kaupunginosassa oleva yökerho, jossa käy pääosin kristittyjä. Joitakin muslimeja löytyy, kuten ystävämme Rami, joka oli eilen meillä kuskina. Aina heitä ei kuitenkaan ees päästetä sisään. aivan tarkkaa syytä en tiedä, varmaan koitetaan välttää tapojen yhteentörmäyksiä. Siitä hyvä esimerkki on vaiks se, että kristitytkin naiset pukeutuvat kadulla varsin siveellisesti, osin juuri kunnioittaaksen muslimien pukeutumiskoodeja. Diskossa sitten olikin varsinaista tissitoppia ja kohtuullisen piukkaa farkkua. Ja aika lailla itseään esiteltiin, ainakin mun mielestä. Tosin on kristityilläkin siellä paljon sääntöjä, kuten että tyttö saa tanssia vaan yhden miehen kanssa saman illan aikana yms. Täytyy todeta vielä et kaikille tuntui maistuvan viinakin ihan hienosti. Paikallinen bisse on muuten hyvää =)

Noh, ei sieltä sitten sen kummempaa raportoitavaa, kaikki meni hienosti ja tanssilattia tuli otettua haltuun itelle ihan uudella mantereella ;) Hauska kokemus oli paikallinen Hese/Mäkkäri, eli jonkinlainen pieni leipomo jossa paistettiin jotain rinkelin näköistä, mutta ei tuntuista tai makuista leipää aamulla viiden aikaan. Ei muuta kuin ovesta sisään, ja ulos tullessa kädessä Annan pyyntöjen mukaan koottu kassi jossa oli leipää, falafelia ja kananmuna. Eero sitten istui siitä mentäessä hotellille auton takaluukussa ja huusi tytöille, että mitä tällä munalla tehdään, siitäkös riemu repes. Mutta hyvää oli :) Kuulemma jos osaa hakea sieltä aamulla safkaa, on aito paikallinen - Anna siis on jo sellainen ja mekin taidettiin pali välietappia skipata jo välistä.

Tänään olikin sitten lähtö kahden tunnin yöunien jälkeen kärsimysten vuorelle vai tielle, mikä se virallinen nimi sitten onkin. siellä kuitenkin Jeesus tarun mukaan paastosi 40 päivää ja yötä itse vanhan vihtahousun kiusatessa häntä. Tapoihin kuuluu tehdä tää reissu Jerikon kaupunkiin juuri Cosmoksen jälkeen, koska vuorelle on aika kapuaminen helteessä - Jerikossa kun on aika aurinkoista kun se on sellaset 300 metriä merenpinnan alapuolella.. Kuten arvaatte, hiki virtasi mutta hengissä säilyin ja pääsin vielä ihailemaan kiveä, jolla Jeesus istui paastotessaan.

Sitten mentiin uimaan kuolleelle merelle ja napattiin kunnon mutanaamiot siinä samassa. On se aika hassu fiilis kun voi sulkea silmät ja kellua vedessä ihan kuin olisi patjalla. Reissu kuiteski meni siltä osin pilalle, et satuttiin sellaseen rantaan, mis oli vaan paikallisia muslimeja enimmäkseen eikä naisia juuri ollenkaan. Voitte arvata, että ku tytöt nappas bikinejä suuremmat vaatteet pois, oli yleisöä kertynyt sankasti kymmenien metrien säteelle. No, se kai olisi viel voinut mennäkin mut sitten yks fiksu keksi alkaa kuvaamaan kameralla. Raivarien jälkeen se päätty siihen, että lähettiin pois.

Kokonaisuutena kuiteski hieno reissu. Mentiin paikalle palestiinalaisalueiden poikki ja nyt näki sitten aika lailla rujompiakin maisemia - ihan sellasia muoveista ja puista kasattuja hökkeleitä laaksojen rinteissä, pihoilla joitakin lampaita tai vastaavia. Se vähän ahdisti...

Huomenna vuorossa valokuvausopetusta ja viikon suunnittelua. Ehkä vähän falafelia ;)

M.

Telttaruokailua..

Eilen illalla tuli sitten testattua hyvin perinteinen arabimenu Beit Sahourin (voi olla väärin kirjoitettu) alueella olevassa telttaravintolassa. Ensin tilattiin tietty parit vesipiiput pöytään ja polteltiin niitä. Jännää kamaa, niitä saa omenan, mintun ja karkinmakuisina ainakin..

Sitten tilattiin juotavat ja Eila puhui jotakin salaatista. Kun tarjoilija tuli seuraavan kerran pöytään Eero kiteytti asian hyvin " Kuka tän kaiken tilas ja missä vaiheessa?" Niinpä. Pöytä oli täynnä kaiken maailman salaatteja ja tahnoja. Mulle ihan uusi kokemus esimerkiksi tuo humus mutta hyväähän se oli. Oma suosikki oli kuitenkin tulinen kastike ja söinkin sitä runsaasti leivän kanssa..

Vaikka salaateissa oli ihan tarpeeksi jo niin pitihän se ottaa pääruokaakin. Hetken päästä pöytään tuotiin iso kulhollinen lihaa; kanaa, nautaa ja lammasta. Kaikki grillattua. Suomessa en oo ikinä saanut mielestäni erikoisen hyvää lammasta, mutta nyt mieli muuttui! Kyseessä oli jonkinlainen jauhetty lampaanliha, joka kuulemma on aika lähellä alkuperäisen kebablihan tyyliä. Parasta.

Hotellilla tuli takaisin tullessa ihan skitsofreeninen olo - istuttiin baarii yhdelle ja aloin juomaan viskiä niin eikös jukeboksista pärähdä soimaan Joutsenlaulu, jota seurasi Ultra Bra ja sitten vielä Kikkaa! Muutamia mainitakseni =)

Tänään aamulla meitin piti Eeron kanssa joutua vaihtamaan huonetta, mutta sitten se olis menny kauheeks sähläämiseksi, joten Eila pisti kovan kovaa vastaan ja saadaan pitää parvekenäkymä ;) Kohta pitäs lähtee yliopistolle opettaan Photaria - harjoittelin eeron opastuksella puoli yötä, nyt pitäs onnistuu :) Flash alkaa sitten ensi viikolla, siinähän olen tietty iihan guru..

Illala mennään aloittelemaan yhden annan luokse, joka on täällä vapaana toimittajana. Sieltä sitten paikalliseen ravinteeliin kattoon mikä meno. Huomisesta tuleekin hieno mutta tuskainen päivä, koska aamullla on salettiin krapula ja lähdetään Jerikoon. Ensin kiivetäään johonkin vuorelle, jonka jälkeen sitten mennään uimaan kuolleelle merelle. Kuten Facebookin kuvista näkyy, mun päänahka punottaa jo nyt aika pahasti ja Jeriko on kuulemma reilusti meren pinnan alapuolella oleva mesta, jossa on sairaan kuuma. Tytöt lähti hakeen suojakerroin 70 kaupasta, toivottavasti mäkin saan. Ehkä eero ostaa mulle hatun kaupunkikierrokseltaan kun sillä on vapaata..

Ensimmäiset päivät perillä..

Aloittaessani opinnot pari vuotta sitten kuulin, että on mahdollista hakea projektitöihin Betlehemiin Palestiinaan, Länsirannalle. Meinasin, että sinne viimeiseksi lähden, kuka nyt ehdoin tahdoin sota-alueelle lähtisi..

Täällä vietettyjen ensimmäisten tuntien aikana oppi kuitenkin jo sen, että ei se elämä täälläkään ihan sitä ole mitä uutisissa näkee. Termi jonka mukaan Lähi-idässä on kriisi on aika lailla harhaanjohtava – niitä kriisejä on kyllä, mutta tietyillä alueilla. Täällä ihmiset on ja elää ja yrittää niin kuin muutkin. ei välttämättä ihan länsimaisten standardien mukaan mutta kuitenkin. Kulttuurissa riittää paljon tutkittavaa, ja kieltäkin olisi kiva oppia enemmän kuin ne kolme fraasia jotka nyt taipuu.. Suurin havainto on se, että ihmiset on ihan uskomattoman ystävällisiä ja ruoka on hyvää. niin juu, ja tällaselle kaverille jolla tuo päänahka kiiltää aika lailla, on tuo aurinko aika vaarallisen korkealla ja vaarallisen kuuma ;)

Tähän asti en ole vielä nähnyt mitään väkivaltaa yms. Tosin kyllä täällä silti ahdistaa osittain, koska miettii millasissa oloissa paikalliset elää: Betlehem on muurin sisään padottu kaupunki. Paikalliset jonottaa muurien check-pointeilla monia tunteja, jotta pääsevät aamuisin töihin esimerkiksi Jerusalemiin.. Kuulin myös, että Israel harjoittaa sellasta politiikkaa, että muurin läpi ei saa viedä mitään tavaraa myyntiin mukanaan. aika vaikeaa on leipurin silloin lähteä myymään herkkujaan esimerkiksi Betlehemistä Jerusalemiin.. Lieneekö taktiikkana kuristaa kansakunta pikkuhiljaa hengiltä.. Noh, vielä on näkemättä ja kuulematta asian toinen kanta, koska juutalaisten alueilla en ole vielä käynyt. Sen voi joka tapauksessa sanoa, että kyllä tässä aikamoinen pattitilanne on päällä. En taida olla eka joka sen hoksaa :)

Siinä yleisiä ajatuksia tähän asti, nyt hieman päivien kulusta:

Tiistai:

Lennon piti lähteä Helsingistä kolmelta päivällä. Juuri ku oltiin menossa koneeseen ilmoitettiin että tekninen vika ja menee tunti ennen ku saadaan tietoa lisää. Vaihdettiin nopeasti Finskin lennolle Vieniin ja meille vannottiin, että matkalaukut vaihtuu kanssa Finskin koneeseen.. Sitten itävallan kautta vaihdettiin konetta ja kohti Tel Avivia. Yllättävää kyllä pääsimme tullista ja passport controllista helpolla, mutta sitten vastineeksi laukkuja ei ollut missään! Kolmen maissa keskiviikkona yöllä päästiin hotelliin. Huone on aivan mainio tarkoitukseensa.

Keskiviikko:

Aamulla aikaisin ihmettelemään, että mistä saisi kalsareita ja jotain muuta tarpeellista, kun laukuista ei ollut mitään havaintoa lentoyhtiöillä. Löytyihän niitä sitten lopulta vanhasta kaupungista tarpeeksi isojakin boksereita. Ensimmäiset heti aamulla ostetut jäivät puoleen reiteen ;) Samalla tuli sitten kierrettyä vanhaa kaupunkia ja ostettua heti ”palestiinahuiveja”. Tosin sellasia, joissa ei ole puolueiden värejä – niiden kanssa joutuu vaikeuksiin tullissa kun lähtee pois maasta.

Liikennekulttuuri, jos sellaista on olemassa, on aika jännä. Kun tullaan risteyksiin ja suojateille ei hidasteta vaan soitetaan tööttiä pirusti. Varoitus riittää ja jos joku jää alle on se sen oma vika. Tööttiä soitetaan aika lailla muutenkin kun me kuljetaan kadulla. Ollaan eeron kanssa varmaan vaan niin komeita skandinaavi-viikinkejä, että paikalliset miehetkin hullantuu. Tuskin asialla on mitään tekemistä tyttöjen ulkonäön ja hiustenvärin kanssa..

Vaateostosten lisäksi pidimme palavereja muutaman kappaleen alkavien oppituntien tiimoilta paikallisten kontaktien kanssa ja käytiin tutustumassa yliopistoon. Hienot tilat, paremmat mediacentterit kuin meillä omassa koulussa. Yksi asia on silti sama, av-palveluista on hiton vaikee saada mitään lainaksi! Johny Estimaten (turun koulumme av-palveluiden päällikkö, niille tiedoksi jotka ette ole samalla luokalla kanssani) sukulaissieluja täälläkin siis ;)

Illalla syötiin hyvin ja poltettiin argilaa, joka on siis kaiketi vesipiippu. Rikoin siinä sitten itsekin tupakkalakon, mutta eihän sitä nyt täällä lasketa kun ollaan jo eri mantereellakin. Röökiä en siis ole kyllä polttanut enkä polta.

Torstai:

Meillä alkoi Riikan kanssa opetustyöt kuurojen koulussa. Opetamme digikuvauksen perusteita noin 15-16 –vuotiaille tytöille ja pojille. Aloitus meni hyvin, ja oppilaiden ottamat kuvat on ihan loistavia! Heillä ei ole ennen ekaa kurssia jonka kävivät viime syksynä, ollut mitään kosketusta kameroihin ja nytkin monen kuukauden tauko. silti kuvat on parempia kuin moni tuntemani digipokkarin omistaja ottaa kotosuomessa..

sitten alkoikin haastava osuus, eli yliopistolla vetämämme Flash-kurssi. oppilaat tulivat ajoissa paikalle, mikä on täällä ihme, ja osasivat hyvin englantia. Plussaa sekin ( vaikka tosin tuntuu, että täällä kaikki puhuvat englantia ainakin välttävästi). Osa puhuu myös suomea – kun katukauppias tarjoaa jotain ja vastaan että ei, hän kysyy mistä olen kotoisin. Vastauksen kuultuaan saan perääni huudon ”Nuuka!”, tai ” on mahaa muttei rahaa”.

Takaisin kurssiin. Se meni hyvin, mutta itse olin aika lailla Riikan riippakivenä. Kuten mut tuntevat tietää, meitsin osaaminen Photarin kanssa on aika heikkoa, rajoittui ennen reissua lähinnä kuvan rajaamiseen, eikä oikein vieläkään paljoa muuhun. Siihen verrattuna siis olen oikeasti Flashin kanssa oikea GrandmasterFlash ;) No mutta, sain kuitenkin oman osuuteni hoidettua ja ensimmäinen opetuspäivä oli pulkassa. Päällimmäiseksi jäi mieleen kolme seikkaa: opettaminen on antoisaa työtä mutta raskasta. On kiva puhua englantia pitkästä aikaa, ja se, että pitää treenata iltaisin lisää photaria…

Illalla oltiin kaikki aivan puhki. Lähdin Eeron kanssa kauppaan hakemaan purtavaa, vettä ja mehua. Käytiin paikallisessa subwayssä syömässä ja tuotiin tytöille safkaa hotellille. Matkaan tarttui myös kolme pulloa paikallista punkkua, joiden kanssa sitten suuntasimmme tyttöjen huoneeseen piknikille =) Se ei kestänyt kauhean kauaa, mutta kuitenkin nukkumaan vasta aamulla ennen ekoja rukouskutsuja, jotka käsittääkseni tulevat siinä 04-05 maissa..

Subwayssa tapahtui reissun ainoa hieman pelottava tapaus. Juuri kun olin puraisemassa herkullista kanapatonkiani sisään tuli vauhdilla sinipukuinen sotilas rynnäkkökivääri käsissään heiluen! Kyseessä oli kuitenkin paikallinen palestiinalainen poliisi, tai oikeastaan poliisipartio joka haki itselleen illallista. Ei siinä mitään, aseisiin oon tottunut, mutta se että niitä kannetaan huolettomasti kainalossa ravintolaan sisälle ja tilatessa piippu osoittaa taaksepäin kohti asiakkaita, hivenen aiheutti kylmiä väreitä. En ite ainakaan niin paljoa luottaisi vanhojen kalashnikovien varmistimiin…

Perjantai:

Vapaata koko päivä. Aamu alkoi mahtavasti koska saimme matkalaukut, JEE! Kolmeen päivään ensimmäinen kunnon vaatteiden vaihto teki terää. Juhlistimme sitä lattejen ja cappucinojen merkeissä kahvila Simassa, jossa sain ehkä elämäni parhaan latten ja juustokakun! Sitten muut lähtivät opettamaan ja me suuntasimme Riikan kanssa vanhaan kaupunkiin, jossa tapasimme Riikan vanhan oppilaan Ramin, joka on turistipoliisi. Hän tarjosi meille teetä ja pian istuimme hänen autossaan matkalla kohti Paimenten niittyä läpi Betlehemiä ympäröivien pikkuteiden. Sitten näimme vielä Jeesuksen syntymäkirkon ja palattiin hotellille. Käsivarret hiukan punoittaa auringosta, enkä uskalla ees katsoa päänahkaa ;)

Illalla tästä teltoille syömään paikallisten keskuuteen ja polttamaan argilaa. Lauantaina on opetusta kuuteen asti illalla ja sitten on vuorossa paikallinen disco. Sunnuntaina meillä on aina yhteinen vapaapäivä. Nyt olisi tarkoitus suunnata Jerikoon ja kuolleelle merelle polskuttelemaan.


M.